Hyvää äitienpäivää!

Kyllä täällä olemassa ollaan, vaikka ei mitään uutta esitelläkään. Yhdet tavis sukat on Seitsemästä veljeksestä valmistuneet, mutta enpä niiden kuvaamiseen viitsinyt kameraa hakea.
Ja neulottu on , mutta valmista tulee vasta myöhemmin...jos tulee. Peittopaloja aloin taas tekemään, voi niitä jo kolmisenkymmentä olla; hyvään alkuun pääsin, kun käytiin vappuna asuntoautolla noin yhdeksän tunnin ajomatkan päässä. Hyvää neulonta-aikaa pitkästi, kun tätä Suomi-neitoa ajellaan.

Olen jo viettänyt ensimmäisen kesälomaviikkoni pihatöitä ym. hommaillen. On niin ihana seurata kukkien nousemista, lehtien puhkeamista ym., mutta on jollain tainnut jäädä hana auki, kun tulee niin kamalasti vettä!

Olipa kerran...

idea, että teen polveen asti ulottuvat sukat ihan itselle, mutta jo ennen valmistumista lupasin nämä sittenkin Kristalle. Kuvassa nämä eivät pääse oikeuksiinsa, vaikka ovatkin luonnossa tosi kauniin väriset, lanka on Trekking ja mallissa on palmikoita.

Tämä liina on Kauneimmat käsityöt -lehdestä. Langan nimeä en enää muista, annoin loput siitä Systerille vaihtokaupassa, että sain lisää Trekkingiä noihin edellisiin, jotka eivät tulleetkaan yhdestä vyyhdistä.

Vihdoin kuvia

Tyttö sai äitin tekemän boleron. Lanka on Muskattia ja puuvillaa, malli Novitasta.

Tässä se purkutuomiolla ollut jakku nyt on eikähän tästä paljon mikään tullut, mutta jospa se jonkun kesävaatetuksen kanssa kävisi. Lanka on puuvilla-pellavaa, aivan ihanaa neuloa, vaikka pintasta ei tasaista saakaan. Mallia olen ottanut Novitan lehdestä, jälleen omilla lisäyksillä.

Käykäähän tyttärenkin blogissa, siellä on jotain nuorelle sopivaa.

Hyvää pääsiäistä!

Mitäs nämä ovat?

Näistä dominoneuleella neulotuista paloista piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tulla palapeitto, mutta siitä olisi tullut liian raskas minun makuuni ja siksi palat jäi lojumaan lanka-arkkuun. Eilen sain idean, mitä näistä voi tehdä; virkkasin kaksi palaa yhteen ja vielä nirkkoja ympärille ja sain aikaan kaksi pannumyssyä. Ei meillä tällaisia sisällä käytetä, mutta karavaanarielämässä olen näitä kaivannut. Kun keittelee kaffit oikealla kahvipannulla tai ruokaa kaasuhellalla, sitä on vähän vaikeampi pitää lämpimänä kuin kotiolaoissa, jossa on mikro ja muut apukeinot.

Tuohon eiliseen asiaan palatakseni en minä mitään purkanut, tuolla se tekele on märän pyyhkeen alla muotoutumassa, eiköhän se siitä. Ja toinenkin neule on valmis, se saa saman käsittelyn, kunhan tilaa tulee. Kuvia tulee tässä joku päivä, kunhan ehdin hankkia nappeja tai jotain vastaavaa...

Tykkää, ei tykkää...

Pitäisköhän hommata päivänkakkara, että sais selville, mitä tekis kasausta vaille olevalle neuleelle: purkaisko vai ompelisko kasaan? Joku siinä nyt tökkii! Mutta onhan tässä lomaviikko edessä ja aikaa miettiä. Muu perhe on töissä, koulussa ja armeijassa, yksin tässä lomailen. Sataa taas luntakin, auringon paisteen jälkeen.

Pientä välipalaa

Koska lanka loppui isommasta tekeleestä, tekaisin nämä pannulaput välityönä. Ja kyllä valehtelisin, jos väittäisin tykkääväni tästä Novitan Jenga- langasta; minusta se on suorastaan kamalaa ihmeellisine väreineen! Mutta näistä tuli niin rumat, että ne on melkein nätit. Onneksi Pojalla 19v. on menossa pesänrakennuspuuhat ja hän lupasi adoptoida nämä.