Ollaan täällä olemassa

Pitkästä hiljaisuudesta huolimatta täällä on jotain tehtykin. Ylemmät ovat Paraphelgiat ihan siitä vanhasta Nalle-langasta. Oli muuten kiva malli tehdä, tulee varmaan lisääkin joskus. Alemmat on Kauhavan Kangas-Aitan sukkalankaa, joka on tosi ohutta ja siksipä siitä teinkin unisukat, ihan ilman kantapäätä. Mallipa ei kuvasta näy, mutta on neljä oikein, neljä nurin ja kuuden kierroksen päästä siirtyy yhden silmukan verran vasemmalle. Tosi kivan tuntuiset jalassa.

Eikä nämä tekeleet tähän loppuneet, lisää kuvia tulee, kunhan ehtii. Teknisistä ongelmista johtuen en ole viitsinyt päivittää, mutta onnistuihan tämä näin kiertotietä pitkin.

Edit Kävinpä laittamassa paremmat kuvat

Huomenta!

Eikö ole kaunis kaktus? Ei kylläkään valitettavasti minun, vaan isäni ja äitini. Tämä on heillä tallikamarissa ja taitaa siksi olla isän hoidossa, mutta hyvin hän on onnistunut.

Eilen meiltä meni monta tuntia lankoja kerien, mutta nyt olisi kasvivärjätyt neulomista vaille valmiit.

Tässä kolmen naisen langat.

Loma alkaa uhkaavasti vähetä, maanantaina pitää töihin. Taitaa taas päivitystahtikin hidastua, mutta ainahan meillä kuitenkin jotain neulotaan!

Taas vietettiin lomapäivää!

Sisarukset eli minä ja Eija starttasimme aamulla kello kahdeksan meidän asuntoautolla mukanamme miehet ja Krista. Ajoaikaahan ei tietystikään heitetty hukkaan, vaan ahkerina oltiin. Minnekähän oli matka? No tietysti johonkin käsitöihin liittyvään, mitäs me muutakaan. Eikähän me sieltä tyhjin käsin ulos tultu, mukana oli Novitan uutta ja vanhaakin tuotetta, sukkalankaa kerä jos toinenkin, puuvillaa, virkkuukoukkua ym. Ja miehet odottivat kiltisti, kun me naiset silmät kiiluen hypisteltiin lankoja, on meillä vaan niin kiltit miehet!

Sitten matka jatkui Jalasjärvelle, jossa kävimme Pirun pesällä.



Se on kallion laella oleva pyöreä aukko, joka on 14 metriä leveä ja 23 metriä syvä. Sinne saa mennä tikapuita pitkin pohjalle, mutta eihän me naisväki uskallettu, mutta

miehet kävi alhaalla asti.

Spede eli Pertti Pasanen on ollut mukana rahoittamassa Pirun pesän syventämistä ja tässä me poseeraamme hänen muistokivensä kupeessa.

Täällä luonnonkivien muodostamassa luolassa on asustellut Kolli-Kräätäri eli Juho Korkiakoski- niminen mies pitkiäkin aikoja, kun muu maailma alkoi kyllästyttää. Mahtoi olla vähän pienempi kuin minä, kun on tuonne sopinut! Tässä kuvassa ei ole Juho, vaan Eijan Matti.

Syömisten ja kaffin keiton lisäksi oli ohjelmassa vielä Keskisellä käynti kuten monella muullakin, oli siellä sen verran paljon väkeä.

Olipa meillä mukava kesäpäivä!

Lähdimme heti aamulla merenrantaan Eija-systerin ja meidän Kristan kanssa mukanamme autolastillinen tarvikkeita, joista osan olimme keräilleet jo edellisenä iltana. Äiti ja isä tulivat toisella autolla ja heillä oli kyydissä

mm. tämä pata.

Isä auttoi meille tulet rantaan padan alle ja puuhellaan kattilaa varten. Padassa porisi krabbijuurta, jota saimme pilkkahintaan paikallisesta apteekista, koska se oli vanhentunut kymmenen vuotta sitten! Kattilassa taas oli lepänlehtiä, joita laitoimme likoon jo edellisenä iltana. Toisina keitoksina keittelimme kuusenkäpyjä ja nokkosta sekä horsmaa.

Ja kuten olette jo varmaan arvanneet, lankaahan meillä oli tarkoitus värjätä. Haimme kaksi- ja kolmisäikeistä villaa yhdestä talosta, jossa on lampaita ja niistä kehruutettua lankaa.

Äiti, joka näkyy kuvassa, piti huolen ruokapuolesta ja hyvin pitikin. Söimme lättyjä ja makkaraa ja kaffiakin joimme moneen kertaan.

Paikka meren rannalla oli hyvä, koska vettä lankojen huuhtomiseen riitti. Puretuksen suoritimme alunalla, mutta eipä mennä kertomaan sen vaiheen yksityiskohtia, josko se ei vaikka mennyt ihan oikein! Tämähän nimittäin oli meille ihan harjoittelua, minä olen kotiteollisuuskoulussa joskus vuonna kivi ja kirves ollut mukana värjäämässä kasviväreillä, mutta en siitäkään paljon mitään enää muista, kun se ei ihan eilen ollut.

Ja tässä tulos, joka oli ainakin minulle positiivinen yllätys! Ja kuten näkyy kummassakin laidassa myös pätkävärjäystä kokeilimme huiveja varten.

Nuo kirkkaan keltaiset onnistuivat mielestäni parhaiten ja on lepän lehdillä värjätty. Ruskeat ovat krappijuurta ja beiget kuusenkäpyä. Oli vähän pettymys, kun nokkonen ja horsma ei ollutkaan vihreää, vaan silläkin tuli keltaista, myös nuo, mitä Krista pitelee. Niitä liotettiin vain vähän aikaa, että saimme ne jäämään noin vaaleiksi.

Uuno Turhapuro -paita

Ruutuvirkkauksella virkattu paita ja lopuksi ananaskuvioinen pitsi helmaan. Helppoa, vai mitä?
Idean sain Kauneimmat käsityöt -lehdestä, mistä en kuitenkaan loppujen lopuksi katsonut muuta kuin kuvaa, koska lanka, Fiore, oli niin paljon ohuempaa kuin mallin. Pitsiä yritin virkata lehden kirjoitetusta ohjeesta, mutta siinä oli monta selvää virhettä ja niinpä katsoin lopulta vain kuvaa. Aion kyllä antaa palautetta lehteen mokomasta mallista, onhan tuokin lehti sen verran kallis, että pitäis olla käyttökelpoisia ohjeita, mutta eipä ollut ainakaan tuo pitsi.

Kuvassa mannekiininä on tytär, jolle paita olisi juuri sopiva, mutta kun ei taida kelvata! Itselle on hiukan nafti, mutta menettelee.

Langan tilasin Piikkopirrasta ja koukku oli kolmonen, muuten KnitPro. Ei ihan yhtä hyvä kuin vastaavat puikot, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin.

Taitaa huomata, että täällä ollaan lomalla; on tullut tehtyä käsitöitä sillä vauhdilla. Yksi työ on vielä esittelemättäkin, kun on tärkkäämättä. Mutta vielä on kesää jäljellä ja varsinkin lomaa: vielä saa olla kotona kaksi viikkoa.

Tälläista tällä kertaa

Virkkasin huivin pellavalangan lopuista, jotka jäi jakusta. Malli on vanhasta kirjasarjasta, jonka olen saanut äidiltäni. Sieltähän alkaa löytyä muotimalleja, kun malttaa odottaa tarpeeksi kauan!

Tästähän voisi saada otettua jopa mallin, jos joku tarvitsee. Ja vähän muitakin kesäasioita. Kävimme Kristan ja muutaman sukulaisen kanssa yhtenä päivänä paikallisessa Toivosen kotieläinpuistossa. Riikinkukko esitteli sopivasti pyrstöään ja onhan sen värit jotain ihan mahtavaa!

Sitten vielä Kristan Kassu, joka taitaa olla jo kahdeksan vuotta. Kuinkahan kauan nämä oikein elää, onko jollain kokemusta? On vanhalla herralla ollu sen verran hyvät olot, kun pääsee aina talveksi vaarille talliin, jossa saa jopa välillä olla irrallaan hevosen ketassa, että on ikää kertynyt.

Eilen oltiin neuletapaamisessakin, mukavaa oli taas jutustella hyvässä seurassa ja herkutella. Meillä oli vieraskin, mukavaa, että pääsit tulemaan.

Kiinnostaako arvonta?

Jos haluat osallistua arvontaan, käypäs Violariumin blogissa. Ja heiltä saa kyllä tilatakin kaikkea ihanaa.