Terveisiä Tukholmasta!

Kyllä nyt pitää paikkaansa tuttu sanonta: väsynyt, mutta onnellinen! Palasin illalla kolmen päivän valtakunnallisilta koulutuspäiviltä, jolloin kävin Tukholman risteilyllä. Meri oli tyyni, vaikka olisi voinut olla muutakin tähän aikaan vuodesta. Ja minä pidin siellä luennon, jonka valmistelu on vienyt minulta aikaa tunnin jos toisenkin, mutta nyt tuntuu mukavalta, että se on ohi ja kaikki meni hyvin, kuulijat antoivat niin positiivisen palautteen. Kiire ei kyllä lopu tähän, opiskelu on nyt sellaisessa vaiheessa, että! Ja ensi viikonloppuna menen Osaava nainen messuille Turkuun, joten ohjelmaa riittää.
Mutta matkustamisista on se hyöty, että junassa ja bussissa on aikaa tehdä käsitöitä, kuvia tulee, kunhan jaksan kuvata.

Laiskuuden huipentuma!

Tämän liinan voisi ristiä laiskuuden huipentumaksi, on ollut sen verran pitkissä kantimissa tämä loppuvaihe. Ensin oli pingottaminen puolitiessä, sitten siitä poisottaminen ja nyt kuvatkin viikon kamerassa. Mutta sainpa vihdoin tänne asti, mielestäni tulos aika hyvä! Tällä kertaa löytyi sopiva lanka tähän tarkoitukseen eli Fiore.

Eikös vain sovikin mansikkakakku hyvin yhteen tämän liinan kanssa?

Kaikkia töitä en ole saanut edes kuvattua. Neljät Step-sukat on taas mennyt tilaajilleen! Että en minä niin laiska ole ollut, hieman saamaton vain. Enkä ole käsitöitä unohtanut, olinhan eilen Seinäjoen messuillakin, mutta onneksi siellä ei ollut paljon lankoja ostettavaksi, tuli vain yhden puseron verran lisäystä varastoihin.

Eihän sinulla ole kiire?

Tämä on nimittäin minulta harvinaisen pitkä raportti tehdyistä töistä.

Tässä olisi huivi, jonka tein Mikaelan lankatuvasta ostamastani langasta. Malli on Ullan neuleista.

Tein vähän pienemmän, mihin lanka olisi riittänyt, tarkoituksena käyttää tätä kaulahuivin tapaan.
Sitten olisi nähtäväksi välillä myös pistelytöitä. Olen tilannut nämä kehykset Margarethasta jo jokin aika sitten, mutta en tykännyt niihin kuuluvista kuvista, eikä se sitten ollutkaan niin helppoa löytää sopivan kokoisia malleja. Ja kun langatkin ovat vanhoja varastoja, jotka sävytin itse malliin, oli työ aika haastavaa, mutta näistä pidän kyllä. Ne pääsivät olohuoneen seinälle.

En tällä kerralla lähtenyt mukaan Sukkasatoon, kun mulla on muka niin kiire, opiskelut ja kaiken laista muutakin extrapuuhaa tälle syksylle, mutta eipä näytä tahtia haittaavan. Olispa yhtä tuottoisa muissakin puuhissa kuin sukan neulomisissa, niin ei olisi hätäpäivää! Raidalliset ovat Lappajärven värjäämön sukkalankaa, mallissa langankiertoja ja kolme yhteen neulottua pitsiä. Muut kahdet ovat uutuus-Nallesta, siis siitä aloe veera langasta. Hyvää on neuloa tuo lanka, vaikka olenkin hurahtanut Steppiin. Kokopunaisissa on pitsiraita edessä. Tuo ruudullinen ei ole ollenkaan vaikeaa, kerron kyllä, miten sitä tehdään, jos joku haluaa teitää.

Ja katsokaa ja ihailkaa, millä haluan toivottaa teille lukijoille hyvää lauantai-illan jatkoa! Tämä on se sama, jonka jo kertaalleen teille esittelin tänä kesänä, kun siinä oli kahdeksan kukkaa, mutta nyt niitä on kuusitoista. Ei tässä ole muuta vikaa kuin se, että tämä ei ole minun, vaan isäni hoidokki.

Ollaan täällä olemassa

Pitkästä hiljaisuudesta huolimatta täällä on jotain tehtykin. Ylemmät ovat Paraphelgiat ihan siitä vanhasta Nalle-langasta. Oli muuten kiva malli tehdä, tulee varmaan lisääkin joskus. Alemmat on Kauhavan Kangas-Aitan sukkalankaa, joka on tosi ohutta ja siksipä siitä teinkin unisukat, ihan ilman kantapäätä. Mallipa ei kuvasta näy, mutta on neljä oikein, neljä nurin ja kuuden kierroksen päästä siirtyy yhden silmukan verran vasemmalle. Tosi kivan tuntuiset jalassa.

Eikä nämä tekeleet tähän loppuneet, lisää kuvia tulee, kunhan ehtii. Teknisistä ongelmista johtuen en ole viitsinyt päivittää, mutta onnistuihan tämä näin kiertotietä pitkin.

Edit Kävinpä laittamassa paremmat kuvat

Huomenta!

Eikö ole kaunis kaktus? Ei kylläkään valitettavasti minun, vaan isäni ja äitini. Tämä on heillä tallikamarissa ja taitaa siksi olla isän hoidossa, mutta hyvin hän on onnistunut.

Eilen meiltä meni monta tuntia lankoja kerien, mutta nyt olisi kasvivärjätyt neulomista vaille valmiit.

Tässä kolmen naisen langat.

Loma alkaa uhkaavasti vähetä, maanantaina pitää töihin. Taitaa taas päivitystahtikin hidastua, mutta ainahan meillä kuitenkin jotain neulotaan!

Taas vietettiin lomapäivää!

Sisarukset eli minä ja Eija starttasimme aamulla kello kahdeksan meidän asuntoautolla mukanamme miehet ja Krista. Ajoaikaahan ei tietystikään heitetty hukkaan, vaan ahkerina oltiin. Minnekähän oli matka? No tietysti johonkin käsitöihin liittyvään, mitäs me muutakaan. Eikähän me sieltä tyhjin käsin ulos tultu, mukana oli Novitan uutta ja vanhaakin tuotetta, sukkalankaa kerä jos toinenkin, puuvillaa, virkkuukoukkua ym. Ja miehet odottivat kiltisti, kun me naiset silmät kiiluen hypisteltiin lankoja, on meillä vaan niin kiltit miehet!

Sitten matka jatkui Jalasjärvelle, jossa kävimme Pirun pesällä.



Se on kallion laella oleva pyöreä aukko, joka on 14 metriä leveä ja 23 metriä syvä. Sinne saa mennä tikapuita pitkin pohjalle, mutta eihän me naisväki uskallettu, mutta

miehet kävi alhaalla asti.

Spede eli Pertti Pasanen on ollut mukana rahoittamassa Pirun pesän syventämistä ja tässä me poseeraamme hänen muistokivensä kupeessa.

Täällä luonnonkivien muodostamassa luolassa on asustellut Kolli-Kräätäri eli Juho Korkiakoski- niminen mies pitkiäkin aikoja, kun muu maailma alkoi kyllästyttää. Mahtoi olla vähän pienempi kuin minä, kun on tuonne sopinut! Tässä kuvassa ei ole Juho, vaan Eijan Matti.

Syömisten ja kaffin keiton lisäksi oli ohjelmassa vielä Keskisellä käynti kuten monella muullakin, oli siellä sen verran paljon väkeä.

Olipa meillä mukava kesäpäivä!

Lähdimme heti aamulla merenrantaan Eija-systerin ja meidän Kristan kanssa mukanamme autolastillinen tarvikkeita, joista osan olimme keräilleet jo edellisenä iltana. Äiti ja isä tulivat toisella autolla ja heillä oli kyydissä

mm. tämä pata.

Isä auttoi meille tulet rantaan padan alle ja puuhellaan kattilaa varten. Padassa porisi krabbijuurta, jota saimme pilkkahintaan paikallisesta apteekista, koska se oli vanhentunut kymmenen vuotta sitten! Kattilassa taas oli lepänlehtiä, joita laitoimme likoon jo edellisenä iltana. Toisina keitoksina keittelimme kuusenkäpyjä ja nokkosta sekä horsmaa.

Ja kuten olette jo varmaan arvanneet, lankaahan meillä oli tarkoitus värjätä. Haimme kaksi- ja kolmisäikeistä villaa yhdestä talosta, jossa on lampaita ja niistä kehruutettua lankaa.

Äiti, joka näkyy kuvassa, piti huolen ruokapuolesta ja hyvin pitikin. Söimme lättyjä ja makkaraa ja kaffiakin joimme moneen kertaan.

Paikka meren rannalla oli hyvä, koska vettä lankojen huuhtomiseen riitti. Puretuksen suoritimme alunalla, mutta eipä mennä kertomaan sen vaiheen yksityiskohtia, josko se ei vaikka mennyt ihan oikein! Tämähän nimittäin oli meille ihan harjoittelua, minä olen kotiteollisuuskoulussa joskus vuonna kivi ja kirves ollut mukana värjäämässä kasviväreillä, mutta en siitäkään paljon mitään enää muista, kun se ei ihan eilen ollut.

Ja tässä tulos, joka oli ainakin minulle positiivinen yllätys! Ja kuten näkyy kummassakin laidassa myös pätkävärjäystä kokeilimme huiveja varten.

Nuo kirkkaan keltaiset onnistuivat mielestäni parhaiten ja on lepän lehdillä värjätty. Ruskeat ovat krappijuurta ja beiget kuusenkäpyä. Oli vähän pettymys, kun nokkonen ja horsma ei ollutkaan vihreää, vaan silläkin tuli keltaista, myös nuo, mitä Krista pitelee. Niitä liotettiin vain vähän aikaa, että saimme ne jäämään noin vaaleiksi.